Täältä tullaan Nard WM

Örebro Open after day 1

Miska's glider site

Here you can find the site of a F3B-national team junior member.

F3B Team Finland on Facebook

Now you can find F3B Team Finland on Facebook

Team members for 2013 WC in Germany.

Competitors: Heikki Astikainen, Tauno Knuuttila, Tapio Hanhilammi and Miska Pusa (J).

Team manager: Mika Keinonen

Helpers: Lasse Nyberg and Antti Pusa

F3B SM-2012

Kausi aloitettiin perinteiseen tapaan Jämillä kevätleirillä, nyt tosin kylmemmissä olosuhteissa kuin edellisenä vuonna. Perjantai ja lauantai olivat kylmiä lumisia päiviä, mutta sunnuntaina oli onneksi todella kaunis lennätyssää. Seuraava leiri oli toukokuussa Loviisassa, jonka jälkeen lähdetiin kisaamaan Örebro open. Heinäkuussa oli myös yksi harjoitusleiri, jonka aikana kaikki saivat riittävästi aurinkoa ja lämpöä (täällä lisää tietoa leireistä). Kesän aikana Mika ja Sami kävivät kisaamassa Tsekin WC-kilpailun ja nauttivat Puolan rinnelennätyspaikoista

Ironworks Trophy/ SM 1/3 2012

1. Armin
2. Janne
3. Gerhard
4. Jouni
5. Tapio
6. Mika
7. Heikki
8. Jesse
9. Holgard
10. Marko
11. Eki
12. Tauno
13. Jukka
14. Tommi
15. Sami
16. Tero
17. Lasse

SM 2/3

1. Janne
2. Tapio
3. Tauno
4. Jouni L
5. Jesse
6. Heikki
7. Jukka
8. Eki
9. Mika
10. Miska
11. Tommi
12. Aki
13. Teukka
14. Jouni K

SM 3/3

1 Knuuttila, Tauno

2 Lauren, Janne

3 Hanhilammi, Tapio

4 Lahtinen, Jukka

5 Lauren, Jouni

6 Heikkilä, Esa

7 Keinonen, Mika

8 Heletoja, Sami

9 Astikainen, Heikki

10 Arima, Erkki

11 Vesalo, Tommi

12 Pusa, Miska

13 Alho, Tero

14 Nieminen, Aki

SM-lopputulokset 2012

1 Janne

2 Tauno

3 Tapio

4 Jouni L

5 Esa

6 Jukka

7 Heikki

8 Mika

9 Eki

10 Tommi 

11 Miska

12 Sami

13 Tero

14 Lasse

15 Aki 

16 Marko

Kauden 2012 tilinpäätös

Moikka!

Taas on yksi kausi ajettu kilpaa. Kovaa ajettiin ja kivaa oli. Ei kolareita eikä juuri muitakaan hölmöilyjä sattunut omalle kohdalle. Kiva kun on laji, jossa riittää haastetta. Porukkaa on paljon, taso on kova ja tosi tasainen, joten kisat menee tiukoiksi kaikista sijoista.

Opiksi kaudesta jäi, että ei pidä kiroilla eikä luovuttaa. Ja hinauksessa pitää heilutella korkeusperäsintä ja laippoja jos mielii päästä ylös. Ja seuraavalle reissulle loggeri kyytiin vaikka mikä olisi!

Kivaa oli ja lisää porukkaa mahtuu mukaan myös. Apua saa kyllä.

Ensi kautta odotellessa...

The Ironworks Trophy

Kotimaankin kausi on nyt avattu ja tässä on kilpailun tulokset. Keskustelua kilpailusta on käyty lennokit.net sivustolla tässä viestiketjussa.

1. Armin
2. Janne
3. Gerhard
4. Jouni
5. Tapio
6. Mika
7. Heikki
8. Jesse
9. Holgard
10. Marko
11. Eki
12. Tauno
13. Jukka
14. Tommi
15. Sami
16. Tero
17. Lasse

Armin kehuu kilpailua f3b.de sivuilla. On hienoa, että Loviisan porukka saa tunnustusta ulkomaiseltakin taholta.

Armin Hortzitz kirjoittaa

"06.06.2012 Ironworks Trophy - Konzentration auf das Wesentliche von Armin Hortzitz Eine Woche nach den Örebro Open in Schweden fand in Ruotsinpythää, ca 100 km östlich von Helsinki, im Rahmen des F3B Worldcups die Ironworks Trophy statt. Holgard Tunker, Gerhard Köberlein und meine Wenigkeit nutzten die Gelegenheit, beide Wettbewerbe zu besuchen und mit einem attraktiven Rahmenprogramm zu verbinden. Holgard und ich entschlossen uns nach dem Wettbewerb in Örebro zunächst für einen lohnenswerten Besuch im Luftwaffenmuseum in Linköping, um dann nach Stockholm weiterzufahren und die dortigen Sehenswürdigkeiten zu Lande und zu Wasser zu erkunden. In der Nacht von Donnerstag auf Freitag ging es dann mit der Fähre nach Helsinki. Diese Überfahrt, ich habe sie schon mehrmals gemacht, ist immer wieder ein Erlebnis. Es handelt sich hier um riesige Schiffe, die über 2800 Passagiere beherbergen und transportieren können. Für das leibliche Wohl ist in diversen Restaurants und Bars natürlich bestens gesorgt. Als wir am Freitagnachmittag am Flugplatz ankamen, fanden wir eine große, golfrasenartig gemähte Wiese vor, ein paar Piloten waren bereits da und der Veranstalter, in Person Erkki Arima und ein paar wenige Helfer waren ebenfalls vor Ort. Ansonsten war da noch nicht viel, was auf einen F3B-Wettbewerb hindeuten könnte. Das Platzlayout sieht üblicherweise einen Aufbau der Winden entweder in Ost- oder Westrichtung vor. Es war bemerkenswert, wie der Veranstalter sich gegen Abend in aller Ruhe mit der, allerdings sehr präzisen, Wettervorhersage beschäftigt hat, die leider nichts Gutes verhieß: Regen am nächsten Tag bis Mittag und starker Wind von Südost auf Südwest drehend. So wurden kurzerhand zwei Dinge beschlossen: die Strecke wird nach Süden aufgebaut und das Briefing am Samstag von 8:00 auf 11:00 verschoben. 3 oder 4 offizielle Helfer haben dann ohne jede Hektik binnen vielleicht einer Stunde den Kurs komplett neu ausgemessen, Windenlinien und Sicherheitsbereiche markiert und die Tore aufgestellt. Flexibler und zielorientierter kann man die Sache eigentlich nicht angehen. Die Wettervorhersage hat sich dann im Wesentlichen bestätigt, sodass wir am späten Samstagvormittag noch im Regen die Winden aufgebaut haben, um dann nach dem Mittagessen bei trockenem Wetter mit dem Fliegen zu beginnen. Bei dem herrschenden starken Wind waren dicke Seile angesagt und insbesondere das Zeitfliegen war teilweise nicht ganz so einfach, da man eigentlich nur im Lee eine Chance hatte hinreichend gute Luft zu finden. Leider setzte am Abend wieder etwas Regen ein, sodass nach eineinhalb Runden abgebrochen werden musste. Hervorragender Lachs vom Grill und das eine oder andere Bier sorgten dann für einen versöhnlichen, wenn auch temperaturtechnisch etwas kühlen Ausklang des Tages am Platz. Am Sonntag sollte sich das Wetter bessern, was es auch tat, und kurz vor Wettbewerbsende kam dann sogar die Sonne heraus. Bei schwächer werdendem Wind konnten insgesamt 4 Runden zügig, jedoch ohne Hektik bei teilweise anspruchsvollen thermischen Bedingungen absolviert werden. Obwohl ich inclusive des Wettbewerbsleiters nicht mehr als 12 Offizielle gezählt habe (ohne die Damen, die das Mittagessen gekocht haben), war die Qualität der Durchführung sensationell: Null Modellverwechslungen beim Streckenflug, null sonstige Helferfehler, null Reflights. Nichts, kein einziger Fehler. Auch wenn es nur ein kleiner Wettbewerb war, das muss man erst mal hinbekommen. Im letzten Jahr war das übrigens genauso. Und beim Zeitflug brauchte man seine Zeit nicht selbst nehmen, sondern man bekam, um jedwede Irritationen auch bezüglich der Landewertung auszuschliessen, 2 (!) offizielle Zeitnehmer. "Reduce to the max", besser und fairer kann ein Wettbewerb aus meiner Sicht nicht ablaufen. Nach einem Montag im sonnigen Helsinki befinde ich mich mit Holgard jetzt wieder auf der Fähre zurück nach Stockholm. Wenn ich hier zu später Stunde auf die Ostsee sehe, freut es mich riesig die Reise gemacht zu haben, auch wenn sich die 1600 km Fahrt morgen nach München ein bisschen hinziehen wird. Ich kann jedem nur empfehlen, mal über eine Teilnahme an den nordischen Wettbewerben nachzudenken. Es lohnt sich. Und die Veranstalter freuen sich riesig, wenn das Teilnehmerfeld im Rahmen des World-Cups größer und noch internationaler werden würde. Armin"

Ennen Ironworks Trophya suomalaiset kävivät kilpailemassa Ruotsissa Örebro Openissa. Openin tulokset löytyvät täältä ja lennokit.net keskustelu täältä.

Graupner HoTT

Be careful about Graupner HoTT-teknology! System can bugs as my MC22 HoTT-conversation makes in this video. Fortunately my Cyril is ok, although radios stopped working two times in the air. I reset hardware and now systems seems to be working normally. Graupner did not agree to send a new module to warranty, they say that I have to send the equipment to Germany during the competition season. HoTT bugs video

Siivet valmiina

Nyt on siivet kalustettu ja johtosarjat viimeistelty. Takuuvarmasti joku johto on juotettu väärään paikkaan ja saan vielä repiä kutistesukat auki. Osassa Baudisin RDS-poteroista on pieni välys, mikä tuntuu hieman ohjainpinnoissa. Kokemuksesta tiedän kuinka vaikeaa on tehdä välyksetön potero, joten ei anneta tämän haitata.

Hioin etureunat vielä kevyesti kaksitonnisella paperilla ja kiillotin pois yhden muotin tekemän rypyn läheltä etureunaa. Liuottimella sai hinkata muutamat sormenjäljet, mtä oli ilmestynyt servoja liimaillessa. Lopuksi vielä vaha pintaan ja sitten saan teipata servoluukut kiinni ja laittaa siivet pusseihin odottamaan radioiden piippaamista ja kevättä.

Cyrilin RDS-asennukset

Nyt on Cyrilin siivessä servopukit kiinni hitaalla epoksilla ja vuorokauden kevyessä puristuksessa muhineena. Karhensin aluksi 400-hiomapaperilla servopukkien ja siiven liimapinnat kevyesti, sekä pyhkäisin lopuksi rasvat pois asetonilla. Olin ennakkoon hakenut servoille toimivat kulmat ja merkannut ne siipeen, joten liimaus kävi aika nopeasti. Laippaservon RDS-tangon lisälaakerit pitää vielä tukea kunnolla kuoriin, rakentaa servoille takakiinnitys ja sitten siiven servoasennukset ovat valmiit. Mistäköhän löydän riittävän lyhyet ruuvit servojen kiinnitykseen, vai pitäisikö koittaa lyhentää servojen mukana tulleet ruuvit sopivan mittaisiksi? Vastari ja rungon akkutyöt saa odottaa, koska postissa on tulossa HoTT ja telemetriahärpäkkeet.

Laippaservo

Laipan liike

Siivekeservo

Baudismodel Cyril

Tulevaa kautta odotellessa on aika laittaa lentokuntoon uutta kisakalustoa. Edelliset talvet ovat kuluneet koneita laminoidessa, mutta tänä talvena pääsee helpommalla. Tulevan kauden kalustonani on Baudismodelin Cyril, jonka tilasin ilman laiteasennuksia. Kone on todella siististi rakennettu ja kaikki sovitteet ovat prikulleen kohdillaan. Kun tietää kuinka suuri työ kuitukoneen rakentamisessa on, kuinka vaikeaa on saada tämänkaltaista laatua ja kuinka paljon materiaalit maksavat, niin koneen hinta alkaa tuntumaan todella kohtuulliselta. Koneen mukana tuli oikeastaan kaikki tilpehöörit mitä rakentamiseen tarvitaan ja servot oli jo aiemmin tilattu, joten kookoonpano sai alkaa.

Ennen kuin aloin käsittelemään konetta, levitin heti pintaa suojaksi vahan, jonka annoin kuivua yön yli ennen kiillotusta(Autoglym kulta/punainen 50%/50%).

Seuraava työvaihe oli rungon johdotusten niputtaminen ja vetäminen runkokaaren läpi. Juotan
myöhemmin runkoliittimet ja liiman ne kiinni runkoon.

Valitsemani runkoservot olivat pienemmät kuin servopukin valmiit paikat, joten pukki vaati hieman askartelua. AA-kokoiset kennot taitaa juuri ja juuri mahtua nokkaan yhdessä vastarin ja nokkapainon kanssa.

Kun servot oli tukevasti kiinni pukissa, liimasin servopukin 24h epoksilla paikoilleen. Rungon painoputkea en liimannut kiinni pukkiin, jotta voin myöhemmin hakea painoputkelle oikean paikan.

Liimaukset saavat rauhassa kuivua vuorokauden.

Seuraavaksi viimeistelin siiven servopukit hiomapaperilla ja dremelillä, liimasin lukitteella laakerit kiinni RDS-tangon tyveen ja liimasin hitaalla epoksilla laakeripukin kiinni sevopukkiin. Lopuksi vielä liimasin RDS-tangot kasaan lukitteella, mutta jätin servon ja tangon välisen boorin vielä lukitsematta.

Jatkan rakentelua huomenna illalla. Tämä on mukavaa puuhaa kun tietää, että kone on sellainen minkä halusin.

Kauden tilinpäätös

Moikka!

Taas on yksi kausi ajettu kilpaa. Tärkeimmät tavoitteet saavutettiin eli kovaa ajettiin ja kivaa oli.

Vakavasti puhuen nyt alkoi löytyä luottoa koneisiin ja omiin kykyihin. Pari hyvää treenireissua, joiden aikana sain useita lentotunteja, auttoi varmasti tässä asiassa. Viime kauden torppauksen aiheuttamat kolhut on pyyhitty pois mielestä ja taas on rinta rottingilla.

Koneet kaipaavat säätöä lähinnä hinausasetuksiin ja kuski tietysti kaikkeen mahdolliseen. Muuten koneet tuntuvat oikein hyviltä, mikä minun tapauksessani tarkoittaa sitä, että ne kulkevat suoraan eivätkä karkaile käsistä omia aikojaan. Tästä syystä johtuen ainakin ensi kesä mennään samoilla koneilla. Poijjaat tietysti houkuttelevat uuden kaluston hankintaan, mutta se olisi tuhlausta tuntien tulevan harjoitusmäärän.

Pikkujouluja ja ensi kautta odotellessa...

F3B-kisailua Keski-Euroopassa

Kesällä 2011 tehtiin pitkä kisamatka Keski-Eurooppaan, matkaan sisältyi kaksi isoa kilpailua. Ensinmäinen kilpailu oli 4. Sonnenwendpokal Dresdenissä, missä suomalainen voitti erittäin arvostetun Speedmaster tittelin, onnea siitä vielä Lasselle! Toinen kilpailu oli 4. International F3B Cup Brnossa Tsekeissä, jossa myös saimme nauttia hienoista olusuhteista ja kovatasoisesta kilpailusta. Lisää tarinaa matkan suunnittelusta ja tapahtumista löytyy lennokit.netin säikeestä.

Kauden 2011 virallinen aloitus

pidetään jämillä pääsiäisenä 22-24.4! Nyt on muutamia päiviä aikaa pakata tavaroita ja muistella mitä kentällä pitikään olla mukana. Harjoitusleirille on ilmoittautunut mukavasti porukkaa ja todennäköisesti pääsemme reenaamaan yli kymmenen hengen voimin. Mikä olisikaan parempi tapa aloittaa kausi, kuin rennosti lennätellen, saunoen ja iltaa istuen hyvässä seurassa. Reenien pääpaino on varmasti koneiden säätämisessä ja tuntuman hakemisessa. Toukokuussa Ruotsinpyhtän kentällä sitten laitetaan rata pystyyn ja katsotaan kuinka kalusto alkaa kulkemaan.

Omat tavoitteet kaudelle on päästä palkikintosijoituksille SM-osakisoissa ja hakea kokemusta isoista kansainvälisistä kilpailuista. 2013 on tavoitteena olla MM-joukkoeessa ja sen tavoitteen saavuttamisesksi jatkan työntekoa. Talvella aikaa on käytetty uuden koneen ja varaosien rakentamiseen. Kalusto kaudelle 2011 on nyt kunnossa, koelennätettynä ja todettu toimivaksi.



Kaikki merkit kertoo siitä, että F3B-luokan suosio on kasvussa ja tästä kaudesta tulee todella hieno ja tiukka rypistys! Kilpailukausi aloitetaan 11-12.6 Ruotsinpyhtäällä ja jo nyt kilpailuun on ilmoittautunut 18 kilpailijaa! Kilpailuun voi ilmoittautua tästä linkistä. Hyviä keväisiä lennätyksiä kailkille!

Uusi kausi, uudet kujeet

Moikka vaan kaikille!

Viime kausi meinasi loppua ennen kuin alkoikaan kaluston tuhoutumisen merkeissä. Siksipä tällä kaudella ajellaan ihan rauhassa vaan ja katsotaan kuinka äijän käy. Vältellään maata ja muita ilman reuna-alueita ja pidetään hauskaa vailla paineita.

Koneita on kolme, siimoja parisenkymmentä rullaa ja loggerikin löytyy. Kyllä näillä vehkeillä hyvän kauden saa aikaiseksi. Vielä kun oppisi käyttämään näitä vempaimia. Jänniä tilanteita tulee olemaan kun kaikki koneet ovat jossain määrin uusia. Kaksi pakkauutta ja yksi raskaan huollon läpikäynyt. Mutta on ne koneet kyllä aiemminkin taivaalle saatu, joten ei pitäisi olla ihan tekemätön paikka. Jännittäähän se tietysti näillä lentomäärillä.

Meikäläisen harjoittelu tulee olemaan vähäistä, mutta ei anneta sen estää lennätystä. Korkeintaan vähän häiritä. Mestarit ja muut kovemmat miehet menkööt menojaan, minä koitan pysyä touhussa mukana ja pitää kaluston ehjänä. Parhaani tietysti teen kun kilvanajosta on kuitenkin kyse, mutta turhia riskejä vältellen.

Että eipäs muuta kun rokkenroll itse kullekin ja ajetaan niin kovaa kun pystytään. Kukin omien kykyjensä mukaan. Pääsiäisenä nähdään reenien merkeissä!

Jos tiimi ei ensikesänä pettäisi

Moninkertaiset mestaritkaan ei menesty kisoissa, jos kunnon tiimiä ei ole takana. Ensikesänä kunnon eurotour ja muutenkin kivasti toimintaa. On siis hyvät puitteet hioa tiimityöskentelyä käytännön toiminnassa kuntoon. Listasin alle jokaiseen tehtävään avustajien tehtävät oman mieltymykseni mukaan. Näillä jos vaikka keväällä aloitetaan ja muokataan niitä sitten paremmiksi kesän edetessä. Tarkoituksena että ainakin eurotourissa voidaan merkata lähtölistoihin avustajien hommat etukäteen ja jokainen tietää mikä homma kuuluu kenenkin hoitaa. Uskoisin että toimiva tiimi luo pilotillekkin turvallisuuden tunnetta, kun tietää että uusintaan voi tulla kiireelläkin ja informaatiota säästä ja kellosta tulee jatkuvasti.

Treenaamattomassa tiimissä tehtävät sovitaan vinssilinjalla, kun siima katkeaa, niin joku avustaja lähtee juoksemaan varjon perään lopuksi työaikaa, pilotti saa lähteä juoksemaan konettaan vinssilinjalle ja säästä eikä kellosta ole mitään tietoa. Lopputuloksenkin jo melkein tietää vinssilinjalle kävellessä...


AVUSTAJIEN TEHTÄVÄT

kaikki tehtävät

Kääntömies käy läpi tiimin siimat käännölle mennessä ja tarkastaa kääntöjen kiinnitykset. Katsoo ettei muitten siimoja ole omien päällä, eikä muitten sisäänkelautuvat siimat polta omia poikki. Varustuksena paksut hanskat ja puukko vyöllä. Lopuksi varjojen palautus ja samalla siimojen tarkastus.

Vinssimies vastaa koneen heitosta ja vinssin poljennasta. Hinauksen aikana hän pyytämättä huutaa pilotille informaatiota vinssin pyörinnästä ja linkoushetkestä. Lisäksi vinssimies pysyy vinssin luona kaikissa tilanteissa, ottaa uusintavinssin varjon käteen ja oikean vinssipolkimen jalan alle. Tehtävän lopuksi vetää akku-ja siimateippeihin viivat ja mikäli viivat alkaa tulla täyteen informoi muuta porukkaa talkoista.

Tintti

Kellomies kulkee pilotin mukana koko tehtävän ajan, lukee tehtävän alussa työaikaa ja lopussa jäljellä olevaa lentoaikaa. Aikaa luetaan pyytämättä ja aina samalla tavalla (5min, 4, ... 2, 1:50, 1:40..... 1:00, 55s, 50, 45....15, 14, 13....3, 2, 1, 0) Eli 5 min alkaen minuutin välein, 2 min kohdalla 10 s välein, vika minuutti 5 s välein ja viimiset 15 s sekunnin välein.

Säämies informoi pilottia säästä läpi tehtävän ja hakee koneen uusintatilanteessa vinssimiehelle. Erityisesti silloin kun ollaan tulossa laskuun tai muuten vaan pyöritään matalissa, täytyy säämiehen pystyä kertomaan jatkuvasti tuulen suunnan ja voimakkuuden muutoksista.

Matka

Kellomies hoitaa työajan lukemisen, lentoajan ja valot. Jokaisen kerran kun valo vilkahtaa, huudetaan pilotin etunimi ja jäljellä oleva aika.

Säämies informoi pilottia säästä läpi tehtävän ja hakee koneen uusintatilanteessa vinssimiehelle. Tuulen suunnan ja voimakkuuden muutokset informoidaan pari kolme kertaa minuutissa pilotille.

Vinssimies menee heti hinauksen jälkeen yhdessä pilotin kanssa tähystimen taakse ja alkaa huutaa kuuluvalla äänellä käännösennakoita. 3-2-1-käännä!!! Lisäksi vinssimies antaa tarvittaessa vauhdinjakoon ohjeita (rauhoita / puita hellaan) heti käännöksen huudon jälkeen.

Spiidi

Kellomies menee pilotin kanssa tolpan taakse, huolehtii työajasta, minuutin radallemenoajasta (50, 40, 30, 25, 20, 15, 14, 13... 3, 2, 1) ja käännösennakoista. Osallistuu myös sään ja hinauskorkeuden (hyvä, kohtalainen, paska) arviointiin.

Säämies informoi pilottia säästä läpi tehtävän ja hakee koneen uusintatilanteessa vinssimiehelle. Tuulen suunnan ja voimakkuuden muutokset informoidaan pari kolme kertaa minuutissa pilotille. Säämies informoi pilotille radalla olevaa säätä heti koneen irrottua siimasta. Radalla oleva ilma ratkaisee yhtä paljon kuin hyvä nousukorkeus!

Miettikää roolituksia ja tehkää parannusehdotuksia !

SM 3/3 ja lopputulokset 2010

Kauden viimeinen kilpailu käytiin Kuivannolla, samaan aikaan kun kurjet tekivät lähtöä etelään. Koskaan en ole aikaisemmin lennättänyt lennokkia niin hitaassa ilmassa, kuin viikonlopun aikana oli.

Linkki keskusteluun kilpailusta

Tulokset SM 3/3

1 Janne Laurèn
2 Tauno Knuuttila
3 Jukka Lahtinen
4 Heikki Astikainen
5 Esa Heikkilä
6 Jouni Laurèn
7 Tapio Hanhilammi
8 Tommi Vesalo
9 J-P Seppälä

Tulokset SM 2010

1 Laurén, Janne
2 Nyberg, Lasse
3 Lahtinen, Jukka
4 Knuuttila, Tauno
5 Astikainen, Heikki
6 Laurén, Jouni
7 Heikkilä, Esa
8 Hanhilammi, Tapio
9 Vesalo, Tommi
10 Eskeli, Jani
11 Seppälä, J-P
12 Heletoja, Sami
13 Keinonen, Mika
14 Arima, Erkki

Toivottavasti ensi vuonna kilpailemme vielä runsaammalla joukolla!

SM 2/3

Kauden 2010 toinen SM-osakilpailu käytiin Rruotsinpyhtäällä

Linkki lennokit.net:in keskusteluun kilpailusta

Tulokset

1 Laurén, Janne
2 Lahtinen, Jukka
3 Nyberg, Lasse
4 Laurén, Jouni
5 Astikainen, Heikki
6 Knuuttila, Tauno
7 Hanhilammi, Tapio
8 Eskeli, Jani
10 Vesalo, Tommi
11 Seppälä, J-P

SM 1/3

Kauden ensinmäinen SM osakilpailu käytiin yhdessä Ironworks eurotour kilpailun kanssa. Säät suosivat ja porukkaa oli mukavasti kisaamassa. Kilpailusta jäi mieleen ikävänä asiana konetappiot, mutta kaikki mukavat muistot pyyhkii ne nopeasti mielestä.

SM 1/3 tulokset

1 Lauren, Janne
2 Nyberg, Lasse
3 Heletoja, Sami
4 Astikainen, Heikki
5 Heikkilä, Esa
6 Hanhilammi, Tapio
7 Lauren, Jouni
8 Keinonen, Mika
9 Arima, Erkki
10 Knuuttila, Tauno
11 Lahtinen, Jukka
12 Eskeli, Jani

Lisää juttua ja kuvia kisoista osoitteessa lennokit.net

Kilpailukausi 2010 alkaa

Ensi viikolla Suomessa aloitetaan F3B kilpailukausi Loviisassa eurotour kilpailulla ja samalla lennätetään SM 1/3. Kilpailuihin on nyt ilmoittautunut viisitoista kilpailijaa, mikä on melkoisen hyvin. Jos esimerkiksi ruotsalaiset olisivat lähteneet mukaan ja vetäneet muitakin pohjoismaisia perässään, olisi karkeloista tullut jo aika isot. SM-kaudesta on tulossa todella mielenkiintoinen, mukaan on tulossa uutta porukkaa ja osa vanhoista kisaajista palaa takaisin kisakentille. Paljon on uutta kalustoa, jota ollaan ahkerasti trimmattu. Hienoa nähdä, että laji vetää porukkaa. Kahdenkymmenen lennättäjän F3B-kisat pelkästään suomalaisvoimin ei ole enään pelkkää unelmointia.

Tervetuloa katsomaan kisoja, F3B:ssä riittää sykettä ja katseltavaa!




Pari viikkoa sitten pidettiin porukalla reeniviikonloppu, jossa keskityttiin pääosin nopeustehtävän harjoitteluun. Tämä viikonloppu oli varmasti tärkeä monille tuntuman haussa ennen kisoja. Ajamisesta huomasi, että kausi on aluillaan ja moni hakee vielä käsialaa kohdalleen. Uudet koneet aiheuttavat päänvaivaa säädöissään ja pitkiin päiviin kentällä on taas totuttava. Mukavaa oli taas porukalla lennättää, grillata, uida ja saunoa ja vielä mukavampaa siitä teki se, että uutta verta saatiin mukaan.

Heinäkuussa reenataan seuraavaksi porukalla, silloin on jo jokikin lämpimämpi.

Kuituja uuteen koneeseen

Ylläolevaan kuvaan on koottu "Spread Tow" kudoksen edut tavalliseen rättiin verrattuna. Ei ole kovin vaikeaa päättää minkälaista kudosta seuraavan koneen siivessä on. Saatavissa on 80 g IM kudosta ja 130 g HM kudosta sekä 160 g tavallista kudosta. Noista kun leipoo ilman pintakuitua siiven, niin ainakin kiertojäykkyys nousee uudelle tasolle ja painossakin ehkä vähän säästyy. Ainoa huono puoli on se, että kyseiset kudokset on halvinta ostaa kolmelta eri kauppiaalta. Inventaario tässä on muutenkin tehtävä, joten jos aloittaisi tilaamalla rg:ltä 160 g hiilen ja siitä sitten tekemään apusalkoja ja uumaa.

11.4 Jämi

Nyt alkaa kone ollla jonkinlaisissa säädöissä: voisi periaatteessa mennä jo kilpailuun :). Viikon pohdintajakson tuloksena tein heti koneen säätöihin muutamia muutoksia. Laitoin hinauslentotilaan korkkariin lisää työntöä ja miksasin korkkarin laippoihin siten, että jos haluan lisätä hinauksen lopussa vauhtia, veto ei katoa. Koukkua sai myös siirtää taaksepäin, kone alkoi hinautumaan paremmin ja kesti vetoa vikuroimatta. Muutama katkottu 1,28 siima oli aika hyvä indikaattori, eteenpäin oltiin menty säätämisessä.

Lennätys painottui tänään enimmäkseen tinttiin, vaikka muutakin liihottelua tuli reenailtua. Uusi kone tuntuu tintissä kyllä aika paljon paremmalta kuin vanha iso-C, vihdoinki kone jolla jaksaa harjoitella myös tätä tehtävää. Vastapainoksi hinailin myös muutaman hinauksen 3,2 kg koneella ja harjoittelin matkakäännöset kuntoon.

Hyvältä näyttää, tässä vaiheessa kevättä uusi kone jo ok säädöissä ja takana mukavasti lentoja. EMC saisi kiikuttaa kuitusiimatilauksen jo kotiin, että pääsee leipomaan uutta konetta ja katkomaan siimoja.

5.4.2010 Jämi

Tänään oltiin taas lennättämässä, säätiedotuksista huolimatta aurinkoa ei näkynyt, mutta muuten oli ihan ok keli lennätellä. Säädin tänään aika paljon hinausta raskaalla ja yliraskaalla koneella, lisäksi säädin spiidin lentotilaa. En saanut ihmeempiä aikaan, ajaminen sujui hyvin, mutta hinaukset oli aivan onnettomia lehmänhenkäyksiä. Oikeestaan aika tylsä päivä, loppuviikosta koitetaan päästä jyvälle säädöistä.

3.4.2010 Jämillä

Kevään ensinmäinen kunnon lennätyssessio takana ja kasvot kuumottaa auringosta. Säätelin tänään uuden koneen hinaustrimmiä parinkymmenen lennon verran ja sain vietyä urakkaa eteenpäinkin. Tuuli oli tasainen ja heikko, joten oli täydellinen keli koneen säätämiseen.

Aloitin tyhjällä koneella ja huomasin heti, että kone ei vedä kunnolla. Testailussa selvisikin, että korkkari oli liikaa vedolla ja koukku edessä. Trimmasin aluksi korkkarin niin, että täysillä starttilaipoilla kone sakkailee kevyesti liidossa. Koukkua siirsin taaksepäin pikkasen, ei kannata tehdä liian suuria trimmimuutoksia kerralla.

Otin trimmauksen lähtökohdaksi myös sen, että lasken siivekkeet starttilaippojen kanssa samalle tasolle. Pikku Caracho on tunnetusti aika rimpuileva kaveri, jos siivekkeet on hinauksessa laippojen kanssa yhtä alhaalla. Haluan kuitenkin pitää paineen siivessä, joten on tärkeää, että siivekken ja laipan väliin tulee mahdollisimman vähän pyörrettä ja painehäviötä.

Heitin koneen aina itse, joten varmuuden vuoksi heitin aluksi pienillä laipoilla ja lisäsin laippaa heti kun sain sormet tikuille. Siirsin koukkua pikkuhiljaa taakse, niin kauan, että kone alkoi muljahdella hinauksessa. Parin muljahtelulla pilatun hinauksen jälkeen otin koukkua puolisen millä eteen ja testasin kuinka kone käyttäytyy täysillä laipoilla heitettynä. Hyvin lähti heitosta pystyyn ja hinauksen loppuvaiheessa alkoi vinssikin pitämään oikeaa valitusvirttä.

Seuraavaksi lastasin koneeseen spiidipainot ja aloin säätämään hinausta lisää. Korkkari trimmin laitoin niin vedolle, että kone alkoi taas muljahdella ja siitä pari napsua työntöä. Säätelin samalla spiidilentotilan korkkari ja siivekeliikkeitä sopivaksi, mutta en saanut niitä vielä mieleisiksi. Pudotin koneen painoa ja ajoin muutaman matkakeikan. Matkaa kone tuntuu kulkevan todella hyvin, ainut mikä vaivaa on käännöksien ylimeneminen (liikaa siivekedifferentiaalia? (selvisi jo, käänsin liian pitkään)).

Lopusi hinailin vielä tyhjällä koneella muutamia vetoja, joissa testasin koneen käyttäytymistä hinausen erilaisissa ääritilanteissa. Päivästä jäi hyvä maku, sain uuteen koneesen tuntua ja ymmärrystä. Kenttäkin oli jo mukavasti kuivalla ruoholla, eikä tarvinnut lumessa painia.

Laippojen kynnet hajotin tuhannen päreiksi kun myöhästyin sisäänvedossa laskussa, korjaan ne huomenna ja seuraavaan koneeseen keksin jotain uutta. Maanantaina taitaa tehdä taas mieli taivaalle :)

Ajatuksia ennen kauden alkua

Lähtökohdat tähän kauteen on kenties huonoimmat koskaan, yksi vanha romu koneena ja uusia siimoja, mistä ei juurikaan ole kokemuksia. Ulkomaisissa kisoissa ollaan hinauskorkeuksien kanssa korkeintaan keskikastia ja niistä lähtökohdista on turha menestystä odottaa. Tietysti onnelle pitää jättää mahdollisuus, voihan se olla että omalle kohdalle sattuu läpi kisan kovat nostot.

Viimekaudella muutin ajotyyliä spiidissä ja muutenkin pääsi paremmin perille tehokkaasta kiihdytyksestä radalle. Kiihdytyksessä on vielä kuitenkin paljon tahkoamista, ennen kuin saa tuulesta avut kaikilla tuulensuunnilla. Eteenpäin kuitenkin mentiin ja se on aina hyvä asia.

Tällä kaudella kiinnostaisi mennä eteenpäin hinauksessa. Eli toisinsanoen haluaisin olla syksyllä siinä tilanteessa, että on jonkinlainen taulukko läskeistä ja siimoista kaikille keleille ja vihko täynnä muistiinpanoja poljennasta ja hinauskuvioista. Tämä vaatii helkkaristi hinauksia alle, mutta muuta tietä ei ole. Ulkomaisissa kisoissa vinssiin ruuvataan semmoset asetukset kun pilotti haluaa, annetaan poljennasta ohjeet ja kävellään tolpalle odottelemaan vuoroa. Jos tolpalle kävellessä kotiläksyt on tehty kunnolla, niin kohtuullinen aika tulee olosuhteista riippumattakin. Jos taas kävellessä tuntuu että toivottavasti on onni myötä ja asetukset kohillaan, niin homma menee pitkässä juoksussa perseelleen.

Jokaisesta lennätyspäivästä kun kirjaa tärkeät asiat ja havainnot ylös, niin siihen menee muutama minuutti aikaa. Syksyllä voidaan sitten saunoa ja jakaa kokemuksia, saadaan taas uusia asioita kokeiltavaksi seuraavalle kaudelle.

Uuuden koneen noukka

Ei tullut kovinkaan giga friendly.

2,8 baarissa syntyi kuvan 53 grammainen hiilenmusta nokka, hiilikuidun takaa kuultaa kus... eiku aramidin keltaista. Edellisestä nokasta oppineena laitoin pikkasen lisää kuitua.



Nyt on muuten motivaatiota taas rakentaa kun sai uuden koneen lentämään.

Lennätyskausi 2010 avattu

Jämillä tuli pyörittyä muutama päivä ja surkeasta säästä huolimatta kohtalaisesti tuli lennätettyäkin. Harmi kun ei voinut jäädä viikonlopuksi, lupaavat parempaa säätä. Vinssi ja kääntö olivat umpihangessa, mutta siimanhaku sujui kätevästi tampattua uraa pitkin. Kevättä odotellessa...

1. koneen ensilentoa odotellassa rakennetaan seuraavaa

Kun valmiista koneesta ei oteta kuvia ennen ensilentoa, niin laitetaan uuden koneen valmiista osista kuva. Sivari 53g ja korkkarit 22g kappale. Osien rakenteessa pyritty keveyteen ja jäykkyyteen, kaikki paarteet kovaa hiiltä ja balsat hiottu mahdollisimaan ohuiksi. Korkkareissa koitan seuraavaksi hiilitorsioita 3/4 osa pituudelta, sivariin lepakonsiipiä ja käärmeenkieliä. Seuraavaksi voisi väkertää nokan ja rungon, kesällä siiven.

Jämi jo kutsuu

Tänään tein siipeen toisen puolen kynnet, tiistaina teen toisen puolen. Tein perinteiset mössökynnet, käyttäen ohjainpintaan liimattua kasvihuoneteippiä muottina. Ei ollut vaikea työvaihe, eikä siinä kovin kauan kestänytkään.

Nokka, koukku, tönärit ja painoputki on nyt kiinnitetty runkoon. Sivarin liimaus, nokkapainon valu, siipiliittimen juottaminen ja vimeiset säädöt enään tekemättä. Saan koneen loppuviikosta kotiin ja voin olohuoneen lattialla tehdä viimeiset asennukset ja säädöt. Vaha pintaan ja taivaalle 4.3.2010 Jämillä.

Siipi kynsiä vaille valmis

Siipi odottelee enään kynsiä ja lopullista työntötankojen säätöä kerholla. Ohjainpintojen leikkaaminen onnistui kohtalaisen hyvin. Kun ohjainpinnat oli irti, oli hyvä tarkistaa apusalon liimaus ja paikata muutama kohta. Toinen siiveke tuli leikattua kärjestä irti liian läheltä siivekkeen salkoa, mutta saranointi onnistui silti hyvin.

Silikonisaranan teko oli yllättävän helppo ja nopea työvaihe, siihen nähden millaisen alkuvalmistelun työ vaati. Aika kauan sain lappuja ja siipeä hioa, ennen kuin sain ne toimimaan niin kuin pitää. En vaan vieläkään tajua täysin mistä pitää hioa ja kuinka paljon, pitää paperilla miettiä asiaa. Hyvät saranat kuitenkin tuli, herkät ja lujat.

Eilen sain hornit kiinni, tuin ne salkoon, ala- ja yläkuoreen. Laiton aika isot liimafilletit kuoriin ja salkoon, jotta voimat jakaantuisi mahdollisimman isolle alueelle. Tänään muurasin servot lopullisesti kiinni siipeen kovapuupukkien ja mikropallosellukoitumössön avulla. Servot on tuettu kuoriin ja salkoon, en säästellyt tässä vaiheessa mössöä. DS3288 servot tuntuu voimakkailta ja nopeilta, toivottavasti kestää.

Uuuden koneen värimaailmaa

ja tähän ei tule tippaakaan valkoista!

Liian kevyttä, ehkä ei

Peräsintä kaivettu taas muotista pihalle, näistä piti tulla pikkasen raskaammat ja jäykät. Väännellä en vielä uskaltanut kun oli maalikin vielä pikkasen nihkeää, mutta painosta tuli kyllä todella hyvä, viimeisteltynä ehkä 22g puolisko. Kabiinistakin tuli hyvä, seuraavaksi sivari ja nokka muottiin.

Niin, isojen poikien mukaan rakentaminen alkaa vasta sitten kun osat on lammattu. Alan uskomaan tätä, siiven saranoinitikin on todella aikaa vievä työvaihe. Taas tuli kerholla mietittyä, että onko tässä mitään järkeä. Tähän leikkiin menee kaikki vapaa-aika ja rahat, jos ostais valmiin koneen menisi vain rahat. Toisaalta rakentaminen on todella koukuttavaa, aina haluaa kevyempää, jäykempää ja pikkasen nopeampaa.

Carbonsaatana +++ syntymässä, vaikka edellinenkin vielä kesken

Kävin tänä aamuna aikaisin laminoimassa seuraavaan koneeseen korkkarin. Korkkarin sisuskalut on jo tehty pöydälle valmiiksi, joten lätkäsen puoliskot vielä tänään yhteen kunhan saan säkit purettua. Yhdessä päivässä voi siis rakentaa korkkarin, maalasin tosin muotit eilen. Korkkareista tuskin tulee mitkään superkevyet pahvit, vaan kunnon maalilla olevat jäykät hainevät. Carbonsaatana +++ tavoitepainokin on 2,15 kg, kun nyt valmistuvasta koneesta tulee ehkä alle 2 kg.

Lammasin samalla toisen kabiinin 2*G25g 0/90+C85 45/45+C25 0/90+muutama touvi, pitäisi tulla hieman jytkympi kuin edellisestä.

Eilen aloin leikkelemään ohjainpintoja siipeen, siinä on aika iso työ. Loppuviikosta yritän aloittaa saranoinnin silikonilla, sitten onkin jäljellä enään periaatteessa asennustyötä ja loppukokoonpanoa. Helmikuussako jo taivaalle, yritetään.

Siipi muotista ulos

Tänään otettiin siipi muotista ulos ja hyvä siipi otettiinki. Hiilimäärään nähden tulee yllättävän kevyt siipi, lopullista painoa en vielä tiedä sillä takareuna on leikkaamatta. Koneen tavoitepaino oli alle 2kg, mikä ehkä toteutuu. Mitään erikoisempia virheitä siivestä ei löytynyt, maali on ohut mutta silti melko siisti. Nyt olisi kone kokonpanoa ja viimeistelyä vaille valmis, eli työtä riittä. Ensi viikolla alan tekemään toiseen koneseen osia.

Siiven alapuoli on hiilellä ja valkoisilla raidoilla



Yläpuoli on peräsinten kanssa saamaa ideaa, mutta raitojen auraus toisin päin. (huom. ei siipi ole noin leveä, takareuna on kuvassa leikkaamatta)




Lasselle vielä motivaatiokuva tänään kerholta. Tässä syntyy uusi Mäntän Pommi!