Ajatuksia tyynen kelin hinauksista

Suomalaisilla on perinteisesti ollut vaikeaa saada kunnon hinauskorkoja tyynellä kelillä spiidissä. Tällä hetkellä tyynessä kaiken onnistuessa ajat on jotain 18 s. luokkaa, johtuen enimmäkseen huonoista hinauskorkeuksista. Olen ajatellut asiaa paljon ja haluan tuoda ajatukseni b-porukan tietoon, kun näitten ongelmien kanssa saadaan ulkomailla aina kuitenkin painia.

Nykyasetuksilla tyyneen laitetaan 65 mm läski ja ohuehko siima. Startissa siima yritetään pitää kireälle, akku kömähtää ja sitten potkua ei vaan kertakaikkiaan tule missään vaiheessa hinausta, niin että siiman saisi lähelle katkeamista ja akku ei olisi linkoushetkellä täysin voimaton.

No mitä tehdään? Heitetään läskit kokonaan pois ja otetaan jäykkää siimaa kelalle (= EMC Titanium, Japsi very hard tai joku vastaava). Nyt vinssi pyörii akun menemättä maihin startissa, kone kulkee ensimmäisen kolmanneksen kovempaa ja luo mahdollisuudet kovan vedon aikaansaamiseksi. Akku ehtii toisen kolmanneksen vähän palautua, konen kerätessä täysillä laipoilla spänniä. Lopussa vinssi hyytyy, siima vingahtaa ja kone saadaan ammuttua korkealle. Näin menetellessä siima ei ole kovassa vedossa, kuin hetken, jolloin siitä irtoaa parhaiten energiaa ja vinssin hyytyessä ilman läskejä veto on varsin kova. "Saksalaisopeilla" kone voidaan lisäksi trimmata lentämään isoilla laipoilla oikeammassa asennossa, mikä lisää entisestään koneen kykyä kehittää vetoa.

Näitä hommia pitää ensikesänä ehdottomasti kokeilla. Monta kertaa arvokisoissa Jannen avustajana toimiessa on jo suoraan tiennyt, ettei hinauskorkeudet ole ilman kovaa tinttiä kovin huimat. Nyt on kuitenkin taas vähän valoa tunnelin päässä ja se motivoi eteenpäin.