keskiviikko 19. joulukuuta 2012

F3B SM-2012

Kausi aloitettiin perinteiseen tapaan Jämillä kevätleirillä, nyt tosin kylmemmissä olosuhteissa kuin edellisenä vuonna. Perjantai ja lauantai olivat kylmiä lumisia päiviä, mutta sunnuntaina oli onneksi todella kaunis lennätyssää. Seuraava leiri oli toukokuussa Loviisassa, jonka jälkeen lähdetiin kisaamaan Örebro open. Heinäkuussa oli myös yksi harjoitusleiri, jonka aikana kaikki saivat riittävästi aurinkoa ja lämpöä (täällä lisää tietoa leireistä). Kesän aikana Mika ja Sami kävivät kisaamassa Tsekin WC-kilpailun ja nauttivat Puolan rinnelennätyspaikoista





Ironworks Trophy/ SM 1/3 2012

1. Armin
2. Janne
3. Gerhard
4. Jouni
5. Tapio
6. Mika
7. Heikki
8. Jesse
9. Holgard
10. Marko
11. Eki
12. Tauno
13. Jukka
14. Tommi
15. Sami
16. Tero
17. Lasse




1. Janne
2. Tapio
3. Tauno
4. Jouni L
5. Jesse
6. Heikki
7. Jukka
8. Eki
9. Mika
10. Miska
11. Tommi
12. Aki
13. Teukka
14. Jouni K


1 Knuuttila, Tauno
2 Lauren, Janne
3 Hanhilammi, Tapio
4 Lahtinen, Jukka
5 Lauren, Jouni
6 Heikkilä, Esa
7 Keinonen, Mika
8 Heletoja, Sami
9 Astikainen, Heikki
10 Arima, Erkki
11 Vesalo, Tommi
12 Pusa, Miska
13 Alho, Tero
14 Nieminen, Aki




SM-lopputulokset 2012

1 Janne
2 Tauno
3 Tapio
4 Jouni L
5 Esa
6 Jukka
7 Heikki
8 Mika
9 Eki
10 Tommi 
11 Miska
12 Sami
13 Tero
14 Lasse
15 Aki 
16 Marko

perjantai 28. syyskuuta 2012

Kauden 2012 tilinpäätös

Moikka!

Taas on yksi kausi ajettu kilpaa. Kovaa ajettiin ja kivaa oli. Ei kolareita eikä juuri muitakaan hölmöilyjä sattunut omalle kohdalle. Kiva kun on laji, jossa riittää haastetta. Porukkaa on paljon, taso on kova ja tosi tasainen, joten kisat menee tiukoiksi kaikista sijoista.

Opiksi kaudesta jäi, että ei pidä kiroilla eikä luovuttaa. Ja hinauksessa pitää heilutella korkeusperäsintä ja laippoja jos mielii päästä ylös. Ja seuraavalle reissulle loggeri kyytiin vaikka mikä olisi!

Kivaa oli ja lisää porukkaa mahtuu mukaan myös. Apua saa kyllä.

Ensi kautta odotellessa...

torstai 7. kesäkuuta 2012

The Ironworks Trophy

Kotimaankin kausi on nyt avattu ja tässä on kilpailun tulokset. Keskustelua kilpailusta on käyty lennokit.net sivustolla tässä viestiketjussa.

1. Armin
2. Janne
3. Gerhard
4. Jouni
5. Tapio
6. Mika
7. Heikki
8. Jesse
9. Holgard
10. Marko
11. Eki
12. Tauno
13. Jukka
14. Tommi
15. Sami
16. Tero
17. Lasse

Armin kehuu kilpailua f3b.de sivuilla. On hienoa, että Loviisan porukka saa tunnustusta ulkomaiseltakin taholta.

Armin Hortzitz kirjoittaa

"06.06.2012 Ironworks Trophy - Konzentration auf das Wesentliche von Armin Hortzitz Eine Woche nach den Örebro Open in Schweden fand in Ruotsinpythää, ca 100 km östlich von Helsinki, im Rahmen des F3B Worldcups die Ironworks Trophy statt. Holgard Tunker, Gerhard Köberlein und meine Wenigkeit nutzten die Gelegenheit, beide Wettbewerbe zu besuchen und mit einem attraktiven Rahmenprogramm zu verbinden. Holgard und ich entschlossen uns nach dem Wettbewerb in Örebro zunächst für einen lohnenswerten Besuch im Luftwaffenmuseum in Linköping, um dann nach Stockholm weiterzufahren und die dortigen Sehenswürdigkeiten zu Lande und zu Wasser zu erkunden. In der Nacht von Donnerstag auf Freitag ging es dann mit der Fähre nach Helsinki. Diese Überfahrt, ich habe sie schon mehrmals gemacht, ist immer wieder ein Erlebnis. Es handelt sich hier um riesige Schiffe, die über 2800 Passagiere beherbergen und transportieren können. Für das leibliche Wohl ist in diversen Restaurants und Bars natürlich bestens gesorgt. Als wir am Freitagnachmittag am Flugplatz ankamen, fanden wir eine große, golfrasenartig gemähte Wiese vor, ein paar Piloten waren bereits da und der Veranstalter, in Person Erkki Arima und ein paar wenige Helfer waren ebenfalls vor Ort. Ansonsten war da noch nicht viel, was auf einen F3B-Wettbewerb hindeuten könnte. Das Platzlayout sieht üblicherweise einen Aufbau der Winden entweder in Ost- oder Westrichtung vor. Es war bemerkenswert, wie der Veranstalter sich gegen Abend in aller Ruhe mit der, allerdings sehr präzisen, Wettervorhersage beschäftigt hat, die leider nichts Gutes verhieß: Regen am nächsten Tag bis Mittag und starker Wind von Südost auf Südwest drehend. So wurden kurzerhand zwei Dinge beschlossen: die Strecke wird nach Süden aufgebaut und das Briefing am Samstag von 8:00 auf 11:00 verschoben. 3 oder 4 offizielle Helfer haben dann ohne jede Hektik binnen vielleicht einer Stunde den Kurs komplett neu ausgemessen, Windenlinien und Sicherheitsbereiche markiert und die Tore aufgestellt. Flexibler und zielorientierter kann man die Sache eigentlich nicht angehen. Die Wettervorhersage hat sich dann im Wesentlichen bestätigt, sodass wir am späten Samstagvormittag noch im Regen die Winden aufgebaut haben, um dann nach dem Mittagessen bei trockenem Wetter mit dem Fliegen zu beginnen. Bei dem herrschenden starken Wind waren dicke Seile angesagt und insbesondere das Zeitfliegen war teilweise nicht ganz so einfach, da man eigentlich nur im Lee eine Chance hatte hinreichend gute Luft zu finden. Leider setzte am Abend wieder etwas Regen ein, sodass nach eineinhalb Runden abgebrochen werden musste. Hervorragender Lachs vom Grill und das eine oder andere Bier sorgten dann für einen versöhnlichen, wenn auch temperaturtechnisch etwas kühlen Ausklang des Tages am Platz. Am Sonntag sollte sich das Wetter bessern, was es auch tat, und kurz vor Wettbewerbsende kam dann sogar die Sonne heraus. Bei schwächer werdendem Wind konnten insgesamt 4 Runden zügig, jedoch ohne Hektik bei teilweise anspruchsvollen thermischen Bedingungen absolviert werden. Obwohl ich inclusive des Wettbewerbsleiters nicht mehr als 12 Offizielle gezählt habe (ohne die Damen, die das Mittagessen gekocht haben), war die Qualität der Durchführung sensationell: Null Modellverwechslungen beim Streckenflug, null sonstige Helferfehler, null Reflights. Nichts, kein einziger Fehler. Auch wenn es nur ein kleiner Wettbewerb war, das muss man erst mal hinbekommen. Im letzten Jahr war das übrigens genauso. Und beim Zeitflug brauchte man seine Zeit nicht selbst nehmen, sondern man bekam, um jedwede Irritationen auch bezüglich der Landewertung auszuschliessen, 2 (!) offizielle Zeitnehmer. "Reduce to the max", besser und fairer kann ein Wettbewerb aus meiner Sicht nicht ablaufen. Nach einem Montag im sonnigen Helsinki befinde ich mich mit Holgard jetzt wieder auf der Fähre zurück nach Stockholm. Wenn ich hier zu später Stunde auf die Ostsee sehe, freut es mich riesig die Reise gemacht zu haben, auch wenn sich die 1600 km Fahrt morgen nach München ein bisschen hinziehen wird. Ich kann jedem nur empfehlen, mal über eine Teilnahme an den nordischen Wettbewerben nachzudenken. Es lohnt sich. Und die Veranstalter freuen sich riesig, wenn das Teilnehmerfeld im Rahmen des World-Cups größer und noch internationaler werden würde. Armin"

Ennen Ironworks Trophya suomalaiset kävivät kilpailemassa Ruotsissa Örebro Openissa. Openin tulokset löytyvät täältä ja lennokit.net keskustelu täältä.

tiistai 15. toukokuuta 2012

Graupner HoTT

Be careful about Graupner HoTT-teknology! System can bugs as my MC22 HoTT-conversation makes in this video. Fortunately my Cyril is ok, although radios stopped working two times in the air. I reset hardware and now systems seems to be working normally. Graupner did not agree to send a new module to warranty, they say that I have to send the equipment to Germany during the competition season. HoTT bugs video

torstai 5. tammikuuta 2012

Siivet valmiina

Nyt on siivet kalustettu ja johtosarjat viimeistelty. Takuuvarmasti joku johto on juotettu väärään paikkaan ja saan vielä repiä kutistesukat auki. Osassa Baudisin RDS-poteroista on pieni välys, mikä tuntuu hieman ohjainpinnoissa. Kokemuksesta tiedän kuinka vaikeaa on tehdä välyksetön potero, joten ei anneta tämän haitata.

Hioin etureunat vielä kevyesti kaksitonnisella paperilla ja kiillotin pois yhden muotin tekemän rypyn läheltä etureunaa. Liuottimella sai hinkata muutamat sormenjäljet, mtä oli ilmestynyt servoja liimaillessa. Lopuksi vielä vaha pintaan ja sitten saan teipata servoluukut kiinni ja laittaa siivet pusseihin odottamaan radioiden piippaamista ja kevättä.

keskiviikko 4. tammikuuta 2012

Cyrilin RDS-asennukset

Nyt on Cyrilin siivessä servopukit kiinni hitaalla epoksilla ja vuorokauden kevyessä puristuksessa muhineena. Karhensin aluksi 400-hiomapaperilla servopukkien ja siiven liimapinnat kevyesti, sekä pyhkäisin lopuksi rasvat pois asetonilla. Olin ennakkoon hakenut servoille toimivat kulmat ja merkannut ne siipeen, joten liimaus kävi aika nopeasti. Laippaservon RDS-tangon lisälaakerit pitää vielä tukea kunnolla kuoriin, rakentaa servoille takakiinnitys ja sitten siiven servoasennukset ovat valmiit. Mistäköhän löydän riittävän lyhyet ruuvit servojen kiinnitykseen, vai pitäisikö koittaa lyhentää servojen mukana tulleet ruuvit sopivan mittaisiksi? Vastari ja rungon akkutyöt saa odottaa, koska postissa on tulossa HoTT ja telemetriahärpäkkeet.

Laippaservo


Laipan liike


Siivekeservo

sunnuntai 1. tammikuuta 2012

Baudismodel Cyril

Tulevaa kautta odotellessa on aika laittaa lentokuntoon uutta kisakalustoa. Edelliset talvet ovat kuluneet koneita laminoidessa, mutta tänä talvena pääsee helpommalla. Tulevan kauden kalustonani on Baudismodelin Cyril, jonka tilasin ilman laiteasennuksia. Kone on todella siististi rakennettu ja kaikki sovitteet ovat prikulleen kohdillaan. Kun tietää kuinka suuri työ kuitukoneen rakentamisessa on, kuinka vaikeaa on saada tämänkaltaista laatua ja kuinka paljon materiaalit maksavat, niin koneen hinta alkaa tuntumaan todella kohtuulliselta. Koneen mukana tuli oikeastaan kaikki tilpehöörit mitä rakentamiseen tarvitaan ja servot oli jo aiemmin tilattu, joten kookoonpano sai alkaa.

Ennen kuin aloin käsittelemään konetta, levitin heti pintaa suojaksi vahan, jonka annoin kuivua yön yli ennen kiillotusta(Autoglym kulta/punainen 50%/50%).


Seuraava työvaihe oli rungon johdotusten niputtaminen ja vetäminen runkokaaren läpi. Juotan
myöhemmin runkoliittimet ja liiman ne kiinni runkoon.


Valitsemani runkoservot olivat pienemmät kuin servopukin valmiit paikat, joten pukki vaati hieman askartelua. AA-kokoiset kennot taitaa juuri ja juuri mahtua nokkaan yhdessä vastarin ja nokkapainon kanssa.


Kun servot oli tukevasti kiinni pukissa, liimasin servopukin 24h epoksilla paikoilleen. Rungon painoputkea en liimannut kiinni pukkiin, jotta voin myöhemmin hakea painoputkelle oikean paikan.



Liimaukset saavat rauhassa kuivua vuorokauden.


Seuraavaksi viimeistelin siiven servopukit hiomapaperilla ja dremelillä, liimasin lukitteella laakerit kiinni RDS-tangon tyveen ja liimasin hitaalla epoksilla laakeripukin kiinni sevopukkiin. Lopuksi vielä liimasin RDS-tangot kasaan lukitteella, mutta jätin servon ja tangon välisen boorin vielä lukitsematta.




Jatkan rakentelua huomenna illalla. Tämä on mukavaa puuhaa kun tietää, että kone on sellainen minkä halusin.

Hyvää kevättä kaikille F3B:n ystäville - Sunny spring for all friends of F3B

Hyvää kevättä kaikille F3B:n ystäville - Sunny spring for all friends of F3B
Kova oli keväinen veto - Powerful spring towing (Kuva M.Höglund)