Jos tiimi ei ensikesänä pettäisi

Moninkertaiset mestaritkaan ei menesty kisoissa, jos kunnon tiimiä ei ole takana. Ensikesänä kunnon eurotour ja muutenkin kivasti toimintaa. On siis hyvät puitteet hioa tiimityöskentelyä käytännön toiminnassa kuntoon. Listasin alle jokaiseen tehtävään avustajien tehtävät oman mieltymykseni mukaan. Näillä jos vaikka keväällä aloitetaan ja muokataan niitä sitten paremmiksi kesän edetessä. Tarkoituksena että ainakin eurotourissa voidaan merkata lähtölistoihin avustajien hommat etukäteen ja jokainen tietää mikä homma kuuluu kenenkin hoitaa. Uskoisin että toimiva tiimi luo pilotillekkin turvallisuuden tunnetta, kun tietää että uusintaan voi tulla kiireelläkin ja informaatiota säästä ja kellosta tulee jatkuvasti.

Treenaamattomassa tiimissä tehtävät sovitaan vinssilinjalla, kun siima katkeaa, niin joku avustaja lähtee juoksemaan varjon perään lopuksi työaikaa, pilotti saa lähteä juoksemaan konettaan vinssilinjalle ja säästä eikä kellosta ole mitään tietoa. Lopputuloksenkin jo melkein tietää vinssilinjalle kävellessä...


AVUSTAJIEN TEHTÄVÄT

kaikki tehtävät

Kääntömies käy läpi tiimin siimat käännölle mennessä ja tarkastaa kääntöjen kiinnitykset. Katsoo ettei muitten siimoja ole omien päällä, eikä muitten sisäänkelautuvat siimat polta omia poikki. Varustuksena paksut hanskat ja puukko vyöllä. Lopuksi varjojen palautus ja samalla siimojen tarkastus.

Vinssimies vastaa koneen heitosta ja vinssin poljennasta. Hinauksen aikana hän pyytämättä huutaa pilotille informaatiota vinssin pyörinnästä ja linkoushetkestä. Lisäksi vinssimies pysyy vinssin luona kaikissa tilanteissa, ottaa uusintavinssin varjon käteen ja oikean vinssipolkimen jalan alle. Tehtävän lopuksi vetää akku-ja siimateippeihin viivat ja mikäli viivat alkaa tulla täyteen informoi muuta porukkaa talkoista.

Tintti

Kellomies kulkee pilotin mukana koko tehtävän ajan, lukee tehtävän alussa työaikaa ja lopussa jäljellä olevaa lentoaikaa. Aikaa luetaan pyytämättä ja aina samalla tavalla (5min, 4, ... 2, 1:50, 1:40..... 1:00, 55s, 50, 45....15, 14, 13....3, 2, 1, 0) Eli 5 min alkaen minuutin välein, 2 min kohdalla 10 s välein, vika minuutti 5 s välein ja viimiset 15 s sekunnin välein.

Säämies informoi pilottia säästä läpi tehtävän ja hakee koneen uusintatilanteessa vinssimiehelle. Erityisesti silloin kun ollaan tulossa laskuun tai muuten vaan pyöritään matalissa, täytyy säämiehen pystyä kertomaan jatkuvasti tuulen suunnan ja voimakkuuden muutoksista.

Matka

Kellomies hoitaa työajan lukemisen, lentoajan ja valot. Jokaisen kerran kun valo vilkahtaa, huudetaan pilotin etunimi ja jäljellä oleva aika.

Säämies informoi pilottia säästä läpi tehtävän ja hakee koneen uusintatilanteessa vinssimiehelle. Tuulen suunnan ja voimakkuuden muutokset informoidaan pari kolme kertaa minuutissa pilotille.

Vinssimies menee heti hinauksen jälkeen yhdessä pilotin kanssa tähystimen taakse ja alkaa huutaa kuuluvalla äänellä käännösennakoita. 3-2-1-käännä!!! Lisäksi vinssimies antaa tarvittaessa vauhdinjakoon ohjeita (rauhoita / puita hellaan) heti käännöksen huudon jälkeen.

Spiidi

Kellomies menee pilotin kanssa tolpan taakse, huolehtii työajasta, minuutin radallemenoajasta (50, 40, 30, 25, 20, 15, 14, 13... 3, 2, 1) ja käännösennakoista. Osallistuu myös sään ja hinauskorkeuden (hyvä, kohtalainen, paska) arviointiin.

Säämies informoi pilottia säästä läpi tehtävän ja hakee koneen uusintatilanteessa vinssimiehelle. Tuulen suunnan ja voimakkuuden muutokset informoidaan pari kolme kertaa minuutissa pilotille. Säämies informoi pilotille radalla olevaa säätä heti koneen irrottua siimasta. Radalla oleva ilma ratkaisee yhtä paljon kuin hyvä nousukorkeus!

Miettikää roolituksia ja tehkää parannusehdotuksia !

SM 3/3 ja lopputulokset 2010

Kauden viimeinen kilpailu käytiin Kuivannolla, samaan aikaan kun kurjet tekivät lähtöä etelään. Koskaan en ole aikaisemmin lennättänyt lennokkia niin hitaassa ilmassa, kuin viikonlopun aikana oli.

Linkki keskusteluun kilpailusta

Tulokset SM 3/3

1 Janne Laurèn
2 Tauno Knuuttila
3 Jukka Lahtinen
4 Heikki Astikainen
5 Esa Heikkilä
6 Jouni Laurèn
7 Tapio Hanhilammi
8 Tommi Vesalo
9 J-P Seppälä

Tulokset SM 2010

1 Laurén, Janne
2 Nyberg, Lasse
3 Lahtinen, Jukka
4 Knuuttila, Tauno
5 Astikainen, Heikki
6 Laurén, Jouni
7 Heikkilä, Esa
8 Hanhilammi, Tapio
9 Vesalo, Tommi
10 Eskeli, Jani
11 Seppälä, J-P
12 Heletoja, Sami
13 Keinonen, Mika
14 Arima, Erkki

Toivottavasti ensi vuonna kilpailemme vielä runsaammalla joukolla!

SM 2/3

Kauden 2010 toinen SM-osakilpailu käytiin Rruotsinpyhtäällä

Linkki lennokit.net:in keskusteluun kilpailusta

Tulokset

1 Laurén, Janne
2 Lahtinen, Jukka
3 Nyberg, Lasse
4 Laurén, Jouni
5 Astikainen, Heikki
6 Knuuttila, Tauno
7 Hanhilammi, Tapio
8 Eskeli, Jani
10 Vesalo, Tommi
11 Seppälä, J-P

SM 1/3

Kauden ensinmäinen SM osakilpailu käytiin yhdessä Ironworks eurotour kilpailun kanssa. Säät suosivat ja porukkaa oli mukavasti kisaamassa. Kilpailusta jäi mieleen ikävänä asiana konetappiot, mutta kaikki mukavat muistot pyyhkii ne nopeasti mielestä.

SM 1/3 tulokset

1 Lauren, Janne
2 Nyberg, Lasse
3 Heletoja, Sami
4 Astikainen, Heikki
5 Heikkilä, Esa
6 Hanhilammi, Tapio
7 Lauren, Jouni
8 Keinonen, Mika
9 Arima, Erkki
10 Knuuttila, Tauno
11 Lahtinen, Jukka
12 Eskeli, Jani

Lisää juttua ja kuvia kisoista osoitteessa lennokit.net

Kilpailukausi 2010 alkaa

Ensi viikolla Suomessa aloitetaan F3B kilpailukausi Loviisassa eurotour kilpailulla ja samalla lennätetään SM 1/3. Kilpailuihin on nyt ilmoittautunut viisitoista kilpailijaa, mikä on melkoisen hyvin. Jos esimerkiksi ruotsalaiset olisivat lähteneet mukaan ja vetäneet muitakin pohjoismaisia perässään, olisi karkeloista tullut jo aika isot. SM-kaudesta on tulossa todella mielenkiintoinen, mukaan on tulossa uutta porukkaa ja osa vanhoista kisaajista palaa takaisin kisakentille. Paljon on uutta kalustoa, jota ollaan ahkerasti trimmattu. Hienoa nähdä, että laji vetää porukkaa. Kahdenkymmenen lennättäjän F3B-kisat pelkästään suomalaisvoimin ei ole enään pelkkää unelmointia.

Tervetuloa katsomaan kisoja, F3B:ssä riittää sykettä ja katseltavaa!




Pari viikkoa sitten pidettiin porukalla reeniviikonloppu, jossa keskityttiin pääosin nopeustehtävän harjoitteluun. Tämä viikonloppu oli varmasti tärkeä monille tuntuman haussa ennen kisoja. Ajamisesta huomasi, että kausi on aluillaan ja moni hakee vielä käsialaa kohdalleen. Uudet koneet aiheuttavat päänvaivaa säädöissään ja pitkiin päiviin kentällä on taas totuttava. Mukavaa oli taas porukalla lennättää, grillata, uida ja saunoa ja vielä mukavampaa siitä teki se, että uutta verta saatiin mukaan.

Heinäkuussa reenataan seuraavaksi porukalla, silloin on jo jokikin lämpimämpi.

Kuituja uuteen koneeseen

Ylläolevaan kuvaan on koottu "Spread Tow" kudoksen edut tavalliseen rättiin verrattuna. Ei ole kovin vaikeaa päättää minkälaista kudosta seuraavan koneen siivessä on. Saatavissa on 80 g IM kudosta ja 130 g HM kudosta sekä 160 g tavallista kudosta. Noista kun leipoo ilman pintakuitua siiven, niin ainakin kiertojäykkyys nousee uudelle tasolle ja painossakin ehkä vähän säästyy. Ainoa huono puoli on se, että kyseiset kudokset on halvinta ostaa kolmelta eri kauppiaalta. Inventaario tässä on muutenkin tehtävä, joten jos aloittaisi tilaamalla rg:ltä 160 g hiilen ja siitä sitten tekemään apusalkoja ja uumaa.

11.4 Jämi

Nyt alkaa kone ollla jonkinlaisissa säädöissä: voisi periaatteessa mennä jo kilpailuun :). Viikon pohdintajakson tuloksena tein heti koneen säätöihin muutamia muutoksia. Laitoin hinauslentotilaan korkkariin lisää työntöä ja miksasin korkkarin laippoihin siten, että jos haluan lisätä hinauksen lopussa vauhtia, veto ei katoa. Koukkua sai myös siirtää taaksepäin, kone alkoi hinautumaan paremmin ja kesti vetoa vikuroimatta. Muutama katkottu 1,28 siima oli aika hyvä indikaattori, eteenpäin oltiin menty säätämisessä.

Lennätys painottui tänään enimmäkseen tinttiin, vaikka muutakin liihottelua tuli reenailtua. Uusi kone tuntuu tintissä kyllä aika paljon paremmalta kuin vanha iso-C, vihdoinki kone jolla jaksaa harjoitella myös tätä tehtävää. Vastapainoksi hinailin myös muutaman hinauksen 3,2 kg koneella ja harjoittelin matkakäännöset kuntoon.

Hyvältä näyttää, tässä vaiheessa kevättä uusi kone jo ok säädöissä ja takana mukavasti lentoja. EMC saisi kiikuttaa kuitusiimatilauksen jo kotiin, että pääsee leipomaan uutta konetta ja katkomaan siimoja.

5.4.2010 Jämi

Tänään oltiin taas lennättämässä, säätiedotuksista huolimatta aurinkoa ei näkynyt, mutta muuten oli ihan ok keli lennätellä. Säädin tänään aika paljon hinausta raskaalla ja yliraskaalla koneella, lisäksi säädin spiidin lentotilaa. En saanut ihmeempiä aikaan, ajaminen sujui hyvin, mutta hinaukset oli aivan onnettomia lehmänhenkäyksiä. Oikeestaan aika tylsä päivä, loppuviikosta koitetaan päästä jyvälle säädöistä.

3.4.2010 Jämillä

Kevään ensinmäinen kunnon lennätyssessio takana ja kasvot kuumottaa auringosta. Säätelin tänään uuden koneen hinaustrimmiä parinkymmenen lennon verran ja sain vietyä urakkaa eteenpäinkin. Tuuli oli tasainen ja heikko, joten oli täydellinen keli koneen säätämiseen.

Aloitin tyhjällä koneella ja huomasin heti, että kone ei vedä kunnolla. Testailussa selvisikin, että korkkari oli liikaa vedolla ja koukku edessä. Trimmasin aluksi korkkarin niin, että täysillä starttilaipoilla kone sakkailee kevyesti liidossa. Koukkua siirsin taaksepäin pikkasen, ei kannata tehdä liian suuria trimmimuutoksia kerralla.

Otin trimmauksen lähtökohdaksi myös sen, että lasken siivekkeet starttilaippojen kanssa samalle tasolle. Pikku Caracho on tunnetusti aika rimpuileva kaveri, jos siivekkeet on hinauksessa laippojen kanssa yhtä alhaalla. Haluan kuitenkin pitää paineen siivessä, joten on tärkeää, että siivekken ja laipan väliin tulee mahdollisimman vähän pyörrettä ja painehäviötä.

Heitin koneen aina itse, joten varmuuden vuoksi heitin aluksi pienillä laipoilla ja lisäsin laippaa heti kun sain sormet tikuille. Siirsin koukkua pikkuhiljaa taakse, niin kauan, että kone alkoi muljahdella hinauksessa. Parin muljahtelulla pilatun hinauksen jälkeen otin koukkua puolisen millä eteen ja testasin kuinka kone käyttäytyy täysillä laipoilla heitettynä. Hyvin lähti heitosta pystyyn ja hinauksen loppuvaiheessa alkoi vinssikin pitämään oikeaa valitusvirttä.

Seuraavaksi lastasin koneeseen spiidipainot ja aloin säätämään hinausta lisää. Korkkari trimmin laitoin niin vedolle, että kone alkoi taas muljahdella ja siitä pari napsua työntöä. Säätelin samalla spiidilentotilan korkkari ja siivekeliikkeitä sopivaksi, mutta en saanut niitä vielä mieleisiksi. Pudotin koneen painoa ja ajoin muutaman matkakeikan. Matkaa kone tuntuu kulkevan todella hyvin, ainut mikä vaivaa on käännöksien ylimeneminen (liikaa siivekedifferentiaalia? (selvisi jo, käänsin liian pitkään)).

Lopusi hinailin vielä tyhjällä koneella muutamia vetoja, joissa testasin koneen käyttäytymistä hinausen erilaisissa ääritilanteissa. Päivästä jäi hyvä maku, sain uuteen koneesen tuntua ja ymmärrystä. Kenttäkin oli jo mukavasti kuivalla ruoholla, eikä tarvinnut lumessa painia.

Laippojen kynnet hajotin tuhannen päreiksi kun myöhästyin sisäänvedossa laskussa, korjaan ne huomenna ja seuraavaan koneeseen keksin jotain uutta. Maanantaina taitaa tehdä taas mieli taivaalle :)

Ajatuksia ennen kauden alkua

Lähtökohdat tähän kauteen on kenties huonoimmat koskaan, yksi vanha romu koneena ja uusia siimoja, mistä ei juurikaan ole kokemuksia. Ulkomaisissa kisoissa ollaan hinauskorkeuksien kanssa korkeintaan keskikastia ja niistä lähtökohdista on turha menestystä odottaa. Tietysti onnelle pitää jättää mahdollisuus, voihan se olla että omalle kohdalle sattuu läpi kisan kovat nostot.

Viimekaudella muutin ajotyyliä spiidissä ja muutenkin pääsi paremmin perille tehokkaasta kiihdytyksestä radalle. Kiihdytyksessä on vielä kuitenkin paljon tahkoamista, ennen kuin saa tuulesta avut kaikilla tuulensuunnilla. Eteenpäin kuitenkin mentiin ja se on aina hyvä asia.

Tällä kaudella kiinnostaisi mennä eteenpäin hinauksessa. Eli toisinsanoen haluaisin olla syksyllä siinä tilanteessa, että on jonkinlainen taulukko läskeistä ja siimoista kaikille keleille ja vihko täynnä muistiinpanoja poljennasta ja hinauskuvioista. Tämä vaatii helkkaristi hinauksia alle, mutta muuta tietä ei ole. Ulkomaisissa kisoissa vinssiin ruuvataan semmoset asetukset kun pilotti haluaa, annetaan poljennasta ohjeet ja kävellään tolpalle odottelemaan vuoroa. Jos tolpalle kävellessä kotiläksyt on tehty kunnolla, niin kohtuullinen aika tulee olosuhteista riippumattakin. Jos taas kävellessä tuntuu että toivottavasti on onni myötä ja asetukset kohillaan, niin homma menee pitkässä juoksussa perseelleen.

Jokaisesta lennätyspäivästä kun kirjaa tärkeät asiat ja havainnot ylös, niin siihen menee muutama minuutti aikaa. Syksyllä voidaan sitten saunoa ja jakaa kokemuksia, saadaan taas uusia asioita kokeiltavaksi seuraavalle kaudelle.

Uuuden koneen noukka

Ei tullut kovinkaan giga friendly.

2,8 baarissa syntyi kuvan 53 grammainen hiilenmusta nokka, hiilikuidun takaa kuultaa kus... eiku aramidin keltaista. Edellisestä nokasta oppineena laitoin pikkasen lisää kuitua.



Nyt on muuten motivaatiota taas rakentaa kun sai uuden koneen lentämään.

Lennätyskausi 2010 avattu

Jämillä tuli pyörittyä muutama päivä ja surkeasta säästä huolimatta kohtalaisesti tuli lennätettyäkin. Harmi kun ei voinut jäädä viikonlopuksi, lupaavat parempaa säätä. Vinssi ja kääntö olivat umpihangessa, mutta siimanhaku sujui kätevästi tampattua uraa pitkin. Kevättä odotellessa...

1. koneen ensilentoa odotellassa rakennetaan seuraavaa

Kun valmiista koneesta ei oteta kuvia ennen ensilentoa, niin laitetaan uuden koneen valmiista osista kuva. Sivari 53g ja korkkarit 22g kappale. Osien rakenteessa pyritty keveyteen ja jäykkyyteen, kaikki paarteet kovaa hiiltä ja balsat hiottu mahdollisimaan ohuiksi. Korkkareissa koitan seuraavaksi hiilitorsioita 3/4 osa pituudelta, sivariin lepakonsiipiä ja käärmeenkieliä. Seuraavaksi voisi väkertää nokan ja rungon, kesällä siiven.

Jämi jo kutsuu

Tänään tein siipeen toisen puolen kynnet, tiistaina teen toisen puolen. Tein perinteiset mössökynnet, käyttäen ohjainpintaan liimattua kasvihuoneteippiä muottina. Ei ollut vaikea työvaihe, eikä siinä kovin kauan kestänytkään.

Nokka, koukku, tönärit ja painoputki on nyt kiinnitetty runkoon. Sivarin liimaus, nokkapainon valu, siipiliittimen juottaminen ja vimeiset säädöt enään tekemättä. Saan koneen loppuviikosta kotiin ja voin olohuoneen lattialla tehdä viimeiset asennukset ja säädöt. Vaha pintaan ja taivaalle 4.3.2010 Jämillä.

Siipi kynsiä vaille valmis

Siipi odottelee enään kynsiä ja lopullista työntötankojen säätöä kerholla. Ohjainpintojen leikkaaminen onnistui kohtalaisen hyvin. Kun ohjainpinnat oli irti, oli hyvä tarkistaa apusalon liimaus ja paikata muutama kohta. Toinen siiveke tuli leikattua kärjestä irti liian läheltä siivekkeen salkoa, mutta saranointi onnistui silti hyvin.

Silikonisaranan teko oli yllättävän helppo ja nopea työvaihe, siihen nähden millaisen alkuvalmistelun työ vaati. Aika kauan sain lappuja ja siipeä hioa, ennen kuin sain ne toimimaan niin kuin pitää. En vaan vieläkään tajua täysin mistä pitää hioa ja kuinka paljon, pitää paperilla miettiä asiaa. Hyvät saranat kuitenkin tuli, herkät ja lujat.

Eilen sain hornit kiinni, tuin ne salkoon, ala- ja yläkuoreen. Laiton aika isot liimafilletit kuoriin ja salkoon, jotta voimat jakaantuisi mahdollisimman isolle alueelle. Tänään muurasin servot lopullisesti kiinni siipeen kovapuupukkien ja mikropallosellukoitumössön avulla. Servot on tuettu kuoriin ja salkoon, en säästellyt tässä vaiheessa mössöä. DS3288 servot tuntuu voimakkailta ja nopeilta, toivottavasti kestää.

Uuuden koneen värimaailmaa

ja tähän ei tule tippaakaan valkoista!

Liian kevyttä, ehkä ei

Peräsintä kaivettu taas muotista pihalle, näistä piti tulla pikkasen raskaammat ja jäykät. Väännellä en vielä uskaltanut kun oli maalikin vielä pikkasen nihkeää, mutta painosta tuli kyllä todella hyvä, viimeisteltynä ehkä 22g puolisko. Kabiinistakin tuli hyvä, seuraavaksi sivari ja nokka muottiin.

Niin, isojen poikien mukaan rakentaminen alkaa vasta sitten kun osat on lammattu. Alan uskomaan tätä, siiven saranoinitikin on todella aikaa vievä työvaihe. Taas tuli kerholla mietittyä, että onko tässä mitään järkeä. Tähän leikkiin menee kaikki vapaa-aika ja rahat, jos ostais valmiin koneen menisi vain rahat. Toisaalta rakentaminen on todella koukuttavaa, aina haluaa kevyempää, jäykempää ja pikkasen nopeampaa.

Carbonsaatana +++ syntymässä, vaikka edellinenkin vielä kesken

Kävin tänä aamuna aikaisin laminoimassa seuraavaan koneeseen korkkarin. Korkkarin sisuskalut on jo tehty pöydälle valmiiksi, joten lätkäsen puoliskot vielä tänään yhteen kunhan saan säkit purettua. Yhdessä päivässä voi siis rakentaa korkkarin, maalasin tosin muotit eilen. Korkkareista tuskin tulee mitkään superkevyet pahvit, vaan kunnon maalilla olevat jäykät hainevät. Carbonsaatana +++ tavoitepainokin on 2,15 kg, kun nyt valmistuvasta koneesta tulee ehkä alle 2 kg.

Lammasin samalla toisen kabiinin 2*G25g 0/90+C85 45/45+C25 0/90+muutama touvi, pitäisi tulla hieman jytkympi kuin edellisestä.

Eilen aloin leikkelemään ohjainpintoja siipeen, siinä on aika iso työ. Loppuviikosta yritän aloittaa saranoinnin silikonilla, sitten onkin jäljellä enään periaatteessa asennustyötä ja loppukokoonpanoa. Helmikuussako jo taivaalle, yritetään.

Siipi muotista ulos

Tänään otettiin siipi muotista ulos ja hyvä siipi otettiinki. Hiilimäärään nähden tulee yllättävän kevyt siipi, lopullista painoa en vielä tiedä sillä takareuna on leikkaamatta. Koneen tavoitepaino oli alle 2kg, mikä ehkä toteutuu. Mitään erikoisempia virheitä siivestä ei löytynyt, maali on ohut mutta silti melko siisti. Nyt olisi kone kokonpanoa ja viimeistelyä vaille valmis, eli työtä riittä. Ensi viikolla alan tekemään toiseen koneseen osia.

Siiven alapuoli on hiilellä ja valkoisilla raidoilla



Yläpuoli on peräsinten kanssa saamaa ideaa, mutta raitojen auraus toisin päin. (huom. ei siipi ole noin leveä, takareuna on kuvassa leikkaamatta)




Lasselle vielä motivaatiokuva tänään kerholta. Tässä syntyy uusi Mäntän Pommi!

Arkku suljettu

Alkuviikosta tein siiven sisuskalut valmiiksi ja tänään lammattiin alapaarre ja liitettiin siipi yhteen. Alapaarre tehtiin kovasta hiilestä, yläpaarteen hiili on pehmeämpään paremmin puristusta kestävää hiiltä.

Laippoihin ja siivekkeisiin tein lisäjäykisteet normaalien lisäksi, ei pitäisi lappujen kiertyä hinauksessa. Yksi maailman suurimmista yrityksistä oli mukana suunnittelemassa lisäjäykisteiden optimaalista pituutta, arvaako kukaan mikä on yritys?

Ja rakennus edistyy

Siiven yläpaneeliin on lammattu paarre, uumabalsa ja uumahiilet. En meinannut uskoa kuinka paljoni paarteeseen tulee touvia, se on aivan älytön. Toinen ihmetyksen aihe oli uumahiilien lammaus, melkoinen siivu lähti C95 rullasta kun leikkelin tarvittavan määrän tavaraa. Sain kuitenkin kaikki mahtumaan paikalleen ja salkorakenne sai hyväksynnän. Toinen mokoma touvia tulee vielä alapaarteeseen.

Alapaneeli on myös lammattuna, saa nähdä onnistuiko väritys.